vastoinkäymisiä ja onnistumisen tunteita

Niitähän riittää. Tasaisesti molempia.

Pääkohdat pääsiäisen työskentelystä:
Miespuolisten Niskavuorien toinen veljes Jake vietti pääsiäistä seurassamme rakentaen, enimmäkseen levyttäen porrasaukon seinää, ensin kertaalleen ja sitten heti perään toiseen kertaan, samaa seinää. Vaihtelun vuoksi veljekset vaativat purkuhommia. Mitkä onnistuivatkin hyvin.


Minut valtasi pukkia purettaessa se sama tunne kuin aikanaan konkelon kanssa.

Toisena pääsiäispäivänä levytimme jälleen porrasaukon seinää. Sitä samaa seinää. Hippi oli antanut lauantaina hyvää hyvyyttään mahti-idean hankkia K-raudasta pöllönsilmiä eli lyöntiniittejä (jotka osoittautuivat liian pitkiksi, mutta Jumalan kiitos lyhyempiä oli jäänyt työmaalle). Loppujen lopuksi seinä levytettiin käyttämällä kiviseinäproppuja, onnistuneesti. Tämän seinän levytyksen tulemme muistamaan Markun kaikkien aikojen raivokohtauksesta, joka päättyi lauseeseen: Loput pöllönsilmät hakkaan Hipin päähän pystyyn! Saattaa hyvinkin olla, että juuri kallossa ne pitävät paremmin kuin harkkoseinässä.

Illalla päätettiin vielä katsoa netistä joku mukava paikka, missä juhlistaisimme kihlajaispäiväämme ja löysimmekin sopivan. Aamulla Marrkku ilmoitti, ettei töihin lähdöstä tule mitään, kun yö on ravattu vessassa jännittäen kumman pään pönttöön saa seuraavalla kerralla työntää. Veikkaan, että niistä pöllönsilmistä kimposi norovirus.

Mutta tiedättekö mikä on valtavan ihanaa? Meille tulee torstaina raksalle maailman ihanin ihminen. Emme tunne naista, mutta hän on luvannut auttaa tasoitusurakassa, se riittää.

Palaan paijaamaan Marrkkua, joka on tänään toistuvasti tiedustellut minulta, kuulinko millaisia ääniä kuului hänen vessakäyntinsä aikana. Jonka jälkeen hän jatkaa: Se ei ollut pissa.